Newspaper articles in Finland
Nähtyjä
Susanna Vuorion teoksissa on ekspressionistisen maalaustavan tehokkaan suoruuden kaikki ainekset, joka kaikki tiivistyy ihmisten kaunistelemattomiin kasvoihin. Ihmiset ja kuvat heistä ovat vähän vinksin vonksin, mutta koko ajan kuitenkin rakastettavia, maalauksella rakastettuja. Tämä ekspressiivinen elämänräminä ei silti jää yhden tehokeinon taiteeksi, kun Vuorio osaa rikastaa maalauksensa maalauksellisella vaihtelulla, lukuisten käsittelytapojen jännitteisellä vuorottelulla, maalauksellisessa jäljessä tapahtuu hyvin monenlaista, mikä tekee teoksista kestävämpiä, moniselitteisempiä ja tosielämäsempiä kuin yhden asenteen tie.
-Taide-lehti 3/2022
Kymmenen vuotta myöhemmin
Vesitornin sisäseinään puolestaan on kiinnitetty leipäpusseista 13 vuoden aikana kerättyjä pussinsulkijoita. Susanna Vuorio haastaa Vettä ja leipää -teoksellaan pohtimaan elämän perusedellytyksiä ja niiden rajallisuutta. Vettä ja leipää. Teos on saanut monta muutakin tulkintaa. Yksi on ajautunut miettimään kolkossa ja kylmässä porraskuilussa omaa parasta ennen -päiväänsä. Toinen näkee päivämäärissä tasoja, jolla vesitornin pinta on eri aikoina lainehtinut. Anitta Toivio korostaa, että jokainen saa tulkita teoksen omalla tavallaan. – Usein toki auttaa, jos tietää, mitä tekijä on halunnut sanoa. Tulkinnatkin saattavat muuttua ajan myötä: erilaisessa elämäntilanteessa ja -vaiheessa teokset puhuttelevat eri tavalla. Betonitorvet siirrettiin Katja Jokela teki betonisia torvia Syrjänharjuun. Vesitornin juurelle ja ylätasanteelle tehdyt graffitit ovat muuttaneet kokonaisuutta vuosien varrella. Anitta Toivion mielestä taidokkaasti tehdyt seinämaalaukset eivät pilaa Väkevä maa -teoksia, vaan täydentävät niitä. Susanna Vuorion ja Vera Svetlovat työt eivät ole pilalla, vaikka vuosien varrella hyrriä ja pussinsulkijoita on hieman irroteltu ja väännelty.
-Tommi Liljedahl Sydän-Hämeen Lehti 20.11.2015
Inhimillisiä ja kypsiä muotokuvia
Ecce homo- ylenkatsomatta köyhää, vanhaa, sairasta. Heistä voit oppia yhden elämän tärkeistä läksyistä, jonka ymmärää vain kärsimyksen kautta: nöyryyden. Viisas oppii toisinaan samaistumalla, myötätunnon avulla - muuten vain kantapään kautta. Mene sinne, missä elämää kasotaan silmästä silmään: Susanna Vuorion kuvaamien, katujen yksinäisten kotien "näkymättömien ihmisten" luokse. Jokainen laulun arvoinen ihminen täyttää maalauksen. Vuorion tyyli on figuratiivinen, mutta hän ei maalaa mallista, vaan mielikuvista. Hänen kuvallisuutensa on vapaata silmin havaittavan maailman kahleista, mutta käyttää sen keinoja syvemmän, pinnanalaisen todellisuuden ilmaisemiseksi. Kuluneen, vanuneen ihon ja muhkuraisen lihan uumenista katsoo tuijottavin silmin ihminen, joka on tottunut olemaan huomaamaton, ketään kiinnostamaton, selfie-sosiaalisuuden ulkopuolinen. Perustarpeisiin tyytyvä mielentila on kuvissa mukana arkisten ympäristöjen muodossa. Maalaustekniikka on aiheeseen juuri sopiva, välittäen vain olennaisen. Värivalinnoissa on laitosmaista, naturalistista ankeutta ja haastavia vastaväripareja. Varjossa ja syrjässä elävien sosiaalisen todellisuuden maalaaminen on tehokkainta kiihkottomana, toteavana, riittävän avoimena: nämä henkilöt ovat eläviä kysymysmerkkejä olemassaolon luonteesta, elämän tarkoituksesta.
-Karla Löfgren Aamulehti 29.10.2015
Tämä asia ei jää tähän!
Selkeämmin arjessa näkyviä epäkohtia katsoi Å-gallerian Susanna Vuorio, joka huomaa ja maalaa esiin asioita suomalaisten vanhusten, syrjäytyvien, köyhällistön ja köyhistyvien työntekijöiden vähäisestä ja usein vähän häpeään verhoutuvasta näkymisen ja olemisen tavasta, joka tapaa peittyä vallitsevan menestyksen ja terveyden kuvaston alle. Tämä katseen kääntäminen "niihin vähäisimpiin" kuulostaa tietenkin taiteena tendenssimäiseltä. Mutta Vuoriokin poistaa tähän uhan tekemällä tavattoman hyviä maalauksia. Oikeastaan voisimme kokea katsovamme poikkeuksellisen taitavasti sommiteltua nykymaalausta: sivellintekniikan näennäisen huolettomuudenkin läpi näkyviä mielenkiintoisia värejä ja herkullisesti osuvia kuvan sommitteluja, mukana muutamia sopivan ilmaisevasti luonnehdittuja ihmishahmotteluja, hieman samaan tyyliin kuin niin moni nykyään nokkelan leikkisästi ja halitun lapsenomaisesti maalauksessa tavoittelee hyvää tuulta. Tällainen maalaaminen on tämänhetkistä ja hyvää, mutta ei näitäkään maalauksia tainnut kovin montaa kaupaksi käydä. Vuorion jokaisen maalauksen sulavuuden näet kuitenkin hidastuttaa ja seisauttaa kullekin ihmishahmolle hieman liian tarkkaan ja painokkaasti sivellyt iirikset ja pupillit. Maalausolennot katsovat meitä, katsojia, takaisin - eivät ehkä erityisesti syytä, mutta eivät kyllä jätä rauhaankaan. Ja, kun ajatellaan, oikeastaan jokaisen maalauksen pohjimmaisena aiheena onkin raha, tai oikeastaan sen puute - niin kuin muuten aikamme koko yhteiskunnallis-poliittisessa keskustelussakin. Näissä teoksissa Prisman kassalla "sirukortti ei toimi", niissä nautitaan "kanavapaketista" ja bussikuskin kanssa samanveroisena maalauskohteena on bussin rahastinlaite. Näyttelyn jälkeen on päähän piirtynyt keino katsoa lähimaailmaamme toisin silmin, enkö todella olekaan nähnyt miten kaikkialla tämä yhteiskunta ja talous näkyy?...
-Pessi Rautio, Taide-lehti 16.4.2015
Ekspressiivisin sivellinvedoin toteutetuissa öljyissä sinisen, keltaisen ja punaisen sävyt maalaavat esiin kasvoja. Silmät nousevat pääosaan. Katse tekee yhteiskunnan yksilöön kohdistaman vallan näkyväksi. Tyhjä, sisäänpäin kääntynyt ja passivoitunut katse hätkähdyttää ja tekee osalliseksi. Theodor W. Adornon mukaan taideteos on kuin yhteiskunnallinen haava, jota ei saa hoidettua. Se voidaan kyllä unohtaa (unohduttaa), mutta se ei kuitenkaan muuta haavan luonnetta. Nopeasti muuttuvassa ja monimutkaistuvassa nykymaailmassa moni tipahtaa marginaaliin. Vastuuta lähimmäisestä vältellään, silmät suljetaan. Vuorion maalaustaide tekee ”näkymättömien” todellisuuden näkyväksi.
- Asta Kihlman, Turun Sanomat, 4.3.2015
Suomen Taidegraafikkojen gallerian vieressä on Taidemaalariliiton Tm-galleria, jonne minulle uusi tuttavuus Susanna Vuorio on tuonut hätkähdyttävän intensiivisen kokoelman kuvia syrjäytyneistä ja rujoista ihmisistä, elämän toisen puolen. Tämän kaiken kovan menon varjossahan elää mielisairaita, juoppoja, köyhiä jne. Monet näkevät kovasti vaivaa ollakseen näkemättä näitä ihmisiä, joita jokaisen näköpiirissä kuitenkin on. Vuorio haluaa tehdä tämän näkymättömän näkyväksi, haastaen ja uhmakkaasti.
Vuorio, joka on valmistunut vasta pari vuotta sitten Vapaasta taidekoulusta, maalaa ekspressiivisesti, vimmaisesti, marraskuulaisen tradition hengessä. Jälki on rujoa ja ”rumaa” kuten aihekin, intensiivisyys vaikuttavaa.
- Paula Holmila, Uusi Suomi, 2008
Toisin kuin kolme kumppaniaan Susanna Vuorio ei ole musiikintekijä. Myös hänen suhteensa kuviin ja maalaamisen on toinen. Kun muiden teoksissa on nähtävissä läheinen suhde populaariin kuvaan, Vuorio toimii ekspressiivisen maalaamisen perinteessä. Hänelle maalaaminen on tapa jäsentää lapsiperheen joskus kaoottistakin arkea. Maalaaminen on itsessään olennaista, keskittymisen ja sisäänpäin kääntymisen tila. Vuorion töissä on hyvin herkästi ja intensiivisesti hahmotettuja väripintoja, niiden hahmoissa Egon Schielen piirrosjäljen mieleen tuovaa rujoutta.
- Marjaana Niskala, Kaleva, 10.3.2007
Vuorio on kuluvan syksyn taidemaalarilöytöjä. Vuorio kuuluu maalareihin, jotka eivät ole vielä saavuttaneet nimeä mutta joilla on kuitenkin erittäin persoonallinen muista erottuva maalaustyyli - sitä voisi kutsua melkein käsialaksi. Vuorion maalauksista arvaa heti, että hän on Vapaasta taidekoulusta. Aiheena on arki, ja yleisen viiva- ja värimylläkän keskeltä voi erottaa kasvoja ja ihmishahmoja. Melkein jokaisesta maalauksesta löytyy arkisesta interiööristä peräisin oleva kiintopiste - kuten kuvio verhossa, seinässä tai taulussa. Tästä yksityiskohdasta käsin Vuorio lähtee tutkimaan ja purkamaan ympäristöä. Näennäinen sekamelska hahmottuu kauempaa katsoen monissa maalauksissa pohjimmiltaan Fernand Légerin maalaukset mieleen tuovaksi kompositioksi ja systemaattiseksi järjestelmäksi, joka luo maalauksiin oman elimistön ja selkärangan. Joissain maalauksissa Vuorio yltyy käyttämään runsaasti värejä, ja näyttävimmillään hän onkin abstraktina värimaalarina.
- Anne Rouhiainen, Helsingin Sanomat 29.9.2005
Artikkeleita mm.
12/8/2022 Vähäosaisten rooli näkyviin, Anneli Tuominen-Halomo/Länsiväylä 2022
12/8/2022 Lama, Alepa ja 5 min Suihku, Susanna Vuorio ammentaa aiheensa arkisesta elämästä, Anneli Tuominen-Halomo/Länsiväylä
8/6/2022 Nähtyjä, Pessi Rautio/Taide-lehti
23/5/2022 Tampereen seutu täyttyy kesällä kuvataiteesta – Tässä seitsemän suositusta kesänäyttelyihin, Nina Lehtinen/Aamulehti
15/4/2022 Lahti-kuvasto päivittyy ja olihan se jo aikakin, Ilkka Kuosmanen/Etelä-Suomen sanomat
19/12/2020 Turkulaisen Susanna Vuorion hauska "Olipa kerran elämä", Matka24
28/10/2020 Ankeasta arjesta, Sanna Lipponen/Image-lehti
20/11/2015 Kymmenen vuotta myöhemmin, Tommi Liljedahl/Sydän-Hämeen Lehti
11/11/2015 Maailma nousee satujen voimalla, niin myös Suomi, Juhani Kahelin/Uusi Suomi
29/10/2015 Inhimillisiä ja kypsiä muotokuvia/Karla Löfgren, Aamulehti
16/4/2015 Tämä asia ei jää tähän!, Pessi Rautio/Taide-lehti
4/3/2015 Katso ihmistä, Asta Kihlman/Turun Sanomat
26/2/2015 Ideat itävät marketeissa ja kaduilla, Pia Parkkinen/ Turun Sanomat
12/11/2014 Viikkokatsauksessa kehoitetaan valppauteen, Sanna Lipponen/Editmedia.fi
30/1/2008 Naisellisuuden valo- ja varjopuolet, Paula Holmila/Uusisuomi.fi
29/1/2008 Nykyihmisen tila on ahdas, Timo Valjakka/Helsingin Sanomat
23/9/2007 Tunnelmoiva tulkinta kansanuskomuksista, Sami Sjöberg/Aamulehti
3/4/2007 Nuorta taidetta realismin hengessä, Marja-Leena Hyvärinen/Pohjolan Sanomat
22/3/2007 Vastavaloa Kemin taidemuseossa, Arja Pekkala/Lounais-Lappi
10/3/2007 Ismittömät kolmekymppiset, Marjaana Niskala, Kaleva
7/3/2007 Erilaisuus yhdistää Vastavalossa, Pohjolan Sanomat
18/1/2007 Aineksia uusiin kansallismaisemiin, Jukka Yli-Lassila/Helsingin Sanomat
11/10/2006 Susanna Vuorio maalaa ihmisiä tilassa ja tilanteissa, Päijät-Hämeen lehti
7/9/2006 Runsauden ja niukkuuden estetiikkaa vesitornissa, Irma Puttonen/Sydän-Häme
1/7/2006 Hämäläinen maalaismaisema rikastuu uusilla taideteoksilla, Aamulehti
29/9/2005 Taidemaalari ja arjen kompositiot, Anne Rouhiainen/Helsingin Sanomat
9/4/2005 Susanna Vuorio voitti Analysten taidekilvan, Anu Uimonen /Helsingin Sanomat
Nähtyjä
Susanna Vuorion teoksissa on ekspressionistisen maalaustavan tehokkaan suoruuden kaikki ainekset, joka kaikki tiivistyy ihmisten kaunistelemattomiin kasvoihin. Ihmiset ja kuvat heistä ovat vähän vinksin vonksin, mutta koko ajan kuitenkin rakastettavia, maalauksella rakastettuja. Tämä ekspressiivinen elämänräminä ei silti jää yhden tehokeinon taiteeksi, kun Vuorio osaa rikastaa maalauksensa maalauksellisella vaihtelulla, lukuisten käsittelytapojen jännitteisellä vuorottelulla, maalauksellisessa jäljessä tapahtuu hyvin monenlaista, mikä tekee teoksista kestävämpiä, moniselitteisempiä ja tosielämäsempiä kuin yhden asenteen tie.
-Taide-lehti 3/2022
Kymmenen vuotta myöhemmin
Vesitornin sisäseinään puolestaan on kiinnitetty leipäpusseista 13 vuoden aikana kerättyjä pussinsulkijoita. Susanna Vuorio haastaa Vettä ja leipää -teoksellaan pohtimaan elämän perusedellytyksiä ja niiden rajallisuutta. Vettä ja leipää. Teos on saanut monta muutakin tulkintaa. Yksi on ajautunut miettimään kolkossa ja kylmässä porraskuilussa omaa parasta ennen -päiväänsä. Toinen näkee päivämäärissä tasoja, jolla vesitornin pinta on eri aikoina lainehtinut. Anitta Toivio korostaa, että jokainen saa tulkita teoksen omalla tavallaan. – Usein toki auttaa, jos tietää, mitä tekijä on halunnut sanoa. Tulkinnatkin saattavat muuttua ajan myötä: erilaisessa elämäntilanteessa ja -vaiheessa teokset puhuttelevat eri tavalla. Betonitorvet siirrettiin Katja Jokela teki betonisia torvia Syrjänharjuun. Vesitornin juurelle ja ylätasanteelle tehdyt graffitit ovat muuttaneet kokonaisuutta vuosien varrella. Anitta Toivion mielestä taidokkaasti tehdyt seinämaalaukset eivät pilaa Väkevä maa -teoksia, vaan täydentävät niitä. Susanna Vuorion ja Vera Svetlovat työt eivät ole pilalla, vaikka vuosien varrella hyrriä ja pussinsulkijoita on hieman irroteltu ja väännelty.
-Tommi Liljedahl Sydän-Hämeen Lehti 20.11.2015
Inhimillisiä ja kypsiä muotokuvia
Ecce homo- ylenkatsomatta köyhää, vanhaa, sairasta. Heistä voit oppia yhden elämän tärkeistä läksyistä, jonka ymmärää vain kärsimyksen kautta: nöyryyden. Viisas oppii toisinaan samaistumalla, myötätunnon avulla - muuten vain kantapään kautta. Mene sinne, missä elämää kasotaan silmästä silmään: Susanna Vuorion kuvaamien, katujen yksinäisten kotien "näkymättömien ihmisten" luokse. Jokainen laulun arvoinen ihminen täyttää maalauksen. Vuorion tyyli on figuratiivinen, mutta hän ei maalaa mallista, vaan mielikuvista. Hänen kuvallisuutensa on vapaata silmin havaittavan maailman kahleista, mutta käyttää sen keinoja syvemmän, pinnanalaisen todellisuuden ilmaisemiseksi. Kuluneen, vanuneen ihon ja muhkuraisen lihan uumenista katsoo tuijottavin silmin ihminen, joka on tottunut olemaan huomaamaton, ketään kiinnostamaton, selfie-sosiaalisuuden ulkopuolinen. Perustarpeisiin tyytyvä mielentila on kuvissa mukana arkisten ympäristöjen muodossa. Maalaustekniikka on aiheeseen juuri sopiva, välittäen vain olennaisen. Värivalinnoissa on laitosmaista, naturalistista ankeutta ja haastavia vastaväripareja. Varjossa ja syrjässä elävien sosiaalisen todellisuuden maalaaminen on tehokkainta kiihkottomana, toteavana, riittävän avoimena: nämä henkilöt ovat eläviä kysymysmerkkejä olemassaolon luonteesta, elämän tarkoituksesta.
-Karla Löfgren Aamulehti 29.10.2015
Tämä asia ei jää tähän!
Selkeämmin arjessa näkyviä epäkohtia katsoi Å-gallerian Susanna Vuorio, joka huomaa ja maalaa esiin asioita suomalaisten vanhusten, syrjäytyvien, köyhällistön ja köyhistyvien työntekijöiden vähäisestä ja usein vähän häpeään verhoutuvasta näkymisen ja olemisen tavasta, joka tapaa peittyä vallitsevan menestyksen ja terveyden kuvaston alle. Tämä katseen kääntäminen "niihin vähäisimpiin" kuulostaa tietenkin taiteena tendenssimäiseltä. Mutta Vuoriokin poistaa tähän uhan tekemällä tavattoman hyviä maalauksia. Oikeastaan voisimme kokea katsovamme poikkeuksellisen taitavasti sommiteltua nykymaalausta: sivellintekniikan näennäisen huolettomuudenkin läpi näkyviä mielenkiintoisia värejä ja herkullisesti osuvia kuvan sommitteluja, mukana muutamia sopivan ilmaisevasti luonnehdittuja ihmishahmotteluja, hieman samaan tyyliin kuin niin moni nykyään nokkelan leikkisästi ja halitun lapsenomaisesti maalauksessa tavoittelee hyvää tuulta. Tällainen maalaaminen on tämänhetkistä ja hyvää, mutta ei näitäkään maalauksia tainnut kovin montaa kaupaksi käydä. Vuorion jokaisen maalauksen sulavuuden näet kuitenkin hidastuttaa ja seisauttaa kullekin ihmishahmolle hieman liian tarkkaan ja painokkaasti sivellyt iirikset ja pupillit. Maalausolennot katsovat meitä, katsojia, takaisin - eivät ehkä erityisesti syytä, mutta eivät kyllä jätä rauhaankaan. Ja, kun ajatellaan, oikeastaan jokaisen maalauksen pohjimmaisena aiheena onkin raha, tai oikeastaan sen puute - niin kuin muuten aikamme koko yhteiskunnallis-poliittisessa keskustelussakin. Näissä teoksissa Prisman kassalla "sirukortti ei toimi", niissä nautitaan "kanavapaketista" ja bussikuskin kanssa samanveroisena maalauskohteena on bussin rahastinlaite. Näyttelyn jälkeen on päähän piirtynyt keino katsoa lähimaailmaamme toisin silmin, enkö todella olekaan nähnyt miten kaikkialla tämä yhteiskunta ja talous näkyy?...
-Pessi Rautio, Taide-lehti 16.4.2015
Ekspressiivisin sivellinvedoin toteutetuissa öljyissä sinisen, keltaisen ja punaisen sävyt maalaavat esiin kasvoja. Silmät nousevat pääosaan. Katse tekee yhteiskunnan yksilöön kohdistaman vallan näkyväksi. Tyhjä, sisäänpäin kääntynyt ja passivoitunut katse hätkähdyttää ja tekee osalliseksi. Theodor W. Adornon mukaan taideteos on kuin yhteiskunnallinen haava, jota ei saa hoidettua. Se voidaan kyllä unohtaa (unohduttaa), mutta se ei kuitenkaan muuta haavan luonnetta. Nopeasti muuttuvassa ja monimutkaistuvassa nykymaailmassa moni tipahtaa marginaaliin. Vastuuta lähimmäisestä vältellään, silmät suljetaan. Vuorion maalaustaide tekee ”näkymättömien” todellisuuden näkyväksi.
- Asta Kihlman, Turun Sanomat, 4.3.2015
Suomen Taidegraafikkojen gallerian vieressä on Taidemaalariliiton Tm-galleria, jonne minulle uusi tuttavuus Susanna Vuorio on tuonut hätkähdyttävän intensiivisen kokoelman kuvia syrjäytyneistä ja rujoista ihmisistä, elämän toisen puolen. Tämän kaiken kovan menon varjossahan elää mielisairaita, juoppoja, köyhiä jne. Monet näkevät kovasti vaivaa ollakseen näkemättä näitä ihmisiä, joita jokaisen näköpiirissä kuitenkin on. Vuorio haluaa tehdä tämän näkymättömän näkyväksi, haastaen ja uhmakkaasti.
Vuorio, joka on valmistunut vasta pari vuotta sitten Vapaasta taidekoulusta, maalaa ekspressiivisesti, vimmaisesti, marraskuulaisen tradition hengessä. Jälki on rujoa ja ”rumaa” kuten aihekin, intensiivisyys vaikuttavaa.
- Paula Holmila, Uusi Suomi, 2008
Toisin kuin kolme kumppaniaan Susanna Vuorio ei ole musiikintekijä. Myös hänen suhteensa kuviin ja maalaamisen on toinen. Kun muiden teoksissa on nähtävissä läheinen suhde populaariin kuvaan, Vuorio toimii ekspressiivisen maalaamisen perinteessä. Hänelle maalaaminen on tapa jäsentää lapsiperheen joskus kaoottistakin arkea. Maalaaminen on itsessään olennaista, keskittymisen ja sisäänpäin kääntymisen tila. Vuorion töissä on hyvin herkästi ja intensiivisesti hahmotettuja väripintoja, niiden hahmoissa Egon Schielen piirrosjäljen mieleen tuovaa rujoutta.
- Marjaana Niskala, Kaleva, 10.3.2007
Vuorio on kuluvan syksyn taidemaalarilöytöjä. Vuorio kuuluu maalareihin, jotka eivät ole vielä saavuttaneet nimeä mutta joilla on kuitenkin erittäin persoonallinen muista erottuva maalaustyyli - sitä voisi kutsua melkein käsialaksi. Vuorion maalauksista arvaa heti, että hän on Vapaasta taidekoulusta. Aiheena on arki, ja yleisen viiva- ja värimylläkän keskeltä voi erottaa kasvoja ja ihmishahmoja. Melkein jokaisesta maalauksesta löytyy arkisesta interiööristä peräisin oleva kiintopiste - kuten kuvio verhossa, seinässä tai taulussa. Tästä yksityiskohdasta käsin Vuorio lähtee tutkimaan ja purkamaan ympäristöä. Näennäinen sekamelska hahmottuu kauempaa katsoen monissa maalauksissa pohjimmiltaan Fernand Légerin maalaukset mieleen tuovaksi kompositioksi ja systemaattiseksi järjestelmäksi, joka luo maalauksiin oman elimistön ja selkärangan. Joissain maalauksissa Vuorio yltyy käyttämään runsaasti värejä, ja näyttävimmillään hän onkin abstraktina värimaalarina.
- Anne Rouhiainen, Helsingin Sanomat 29.9.2005
Artikkeleita mm.
12/8/2022 Vähäosaisten rooli näkyviin, Anneli Tuominen-Halomo/Länsiväylä 2022
12/8/2022 Lama, Alepa ja 5 min Suihku, Susanna Vuorio ammentaa aiheensa arkisesta elämästä, Anneli Tuominen-Halomo/Länsiväylä
8/6/2022 Nähtyjä, Pessi Rautio/Taide-lehti
23/5/2022 Tampereen seutu täyttyy kesällä kuvataiteesta – Tässä seitsemän suositusta kesänäyttelyihin, Nina Lehtinen/Aamulehti
15/4/2022 Lahti-kuvasto päivittyy ja olihan se jo aikakin, Ilkka Kuosmanen/Etelä-Suomen sanomat
19/12/2020 Turkulaisen Susanna Vuorion hauska "Olipa kerran elämä", Matka24
28/10/2020 Ankeasta arjesta, Sanna Lipponen/Image-lehti
20/11/2015 Kymmenen vuotta myöhemmin, Tommi Liljedahl/Sydän-Hämeen Lehti
11/11/2015 Maailma nousee satujen voimalla, niin myös Suomi, Juhani Kahelin/Uusi Suomi
29/10/2015 Inhimillisiä ja kypsiä muotokuvia/Karla Löfgren, Aamulehti
16/4/2015 Tämä asia ei jää tähän!, Pessi Rautio/Taide-lehti
4/3/2015 Katso ihmistä, Asta Kihlman/Turun Sanomat
26/2/2015 Ideat itävät marketeissa ja kaduilla, Pia Parkkinen/ Turun Sanomat
12/11/2014 Viikkokatsauksessa kehoitetaan valppauteen, Sanna Lipponen/Editmedia.fi
30/1/2008 Naisellisuuden valo- ja varjopuolet, Paula Holmila/Uusisuomi.fi
29/1/2008 Nykyihmisen tila on ahdas, Timo Valjakka/Helsingin Sanomat
23/9/2007 Tunnelmoiva tulkinta kansanuskomuksista, Sami Sjöberg/Aamulehti
3/4/2007 Nuorta taidetta realismin hengessä, Marja-Leena Hyvärinen/Pohjolan Sanomat
22/3/2007 Vastavaloa Kemin taidemuseossa, Arja Pekkala/Lounais-Lappi
10/3/2007 Ismittömät kolmekymppiset, Marjaana Niskala, Kaleva
7/3/2007 Erilaisuus yhdistää Vastavalossa, Pohjolan Sanomat
18/1/2007 Aineksia uusiin kansallismaisemiin, Jukka Yli-Lassila/Helsingin Sanomat
11/10/2006 Susanna Vuorio maalaa ihmisiä tilassa ja tilanteissa, Päijät-Hämeen lehti
7/9/2006 Runsauden ja niukkuuden estetiikkaa vesitornissa, Irma Puttonen/Sydän-Häme
1/7/2006 Hämäläinen maalaismaisema rikastuu uusilla taideteoksilla, Aamulehti
29/9/2005 Taidemaalari ja arjen kompositiot, Anne Rouhiainen/Helsingin Sanomat
9/4/2005 Susanna Vuorio voitti Analysten taidekilvan, Anu Uimonen /Helsingin Sanomat